Työn ilo ei synny sattumalta – ilo ja innostus rakentaa hyvinvointia
Mitä jos työelämän tuottavuutta ja hyvinvointia ei tarvitsisikaan rakentaa jatkuvan tehokkuuspuheen ja kontrollin kautta, vaan ilon ja innostuksen varaan? Tätä kysymystä avaa mielenkiintoisesti tutkimus, jossa selvitettiin ammatillisen koulutuksen opettajien innostusta työssään (Wenström, Uusiautti & Määttä, 2018).
Tutkimuksessa innostus nähtiin työn imun ja myönteisen työvireen osana: se tarkoittaa energisyyttä, inspiraatiota ja halua kehittyä (Hakanen, Bakker & Schaufeli, 2006; Barsade & Gibson, 2007). Käytännössä se näkyi opettajien haluna kehittää opetustaan, omistautumisena opiskelijoille sekä positiivisina tunteina arjessa (Wenström, Uusiautti & Määttä, 2018, s. 250–251).
Tutkimuksessa korostuivat erityisesti kolme tekijää:
Ihmisten väliset kohtaamiset – opiskelijoiden oppimisen näkeminen ja kollegiaalinen tuki lisäsivät innostusta merkittävästi (Wenström, Uusiautti & Määttä, 2018, s. 252–254).
Mahdollisuus kehittyä – uudet haasteet, monipuolisuus ja oman osaamisen vahvistaminen pitivät työn mielekkäänä.
Positiivinen työilmapiiri – luottamus, avoin vuorovaikutus ja kannustava palaute loivat pohjan innostukselle.
Työn iloa ja innostumista heikentävät resurssipula, jatkuvat leikkaukset, negatiivinen ilmapiiri ja huono johtaminen (Wenström, Uusiautti & Määttä, 2018, s. 253). Toisin sanoen – vaikka yksilön into on tärkeää, organisaatiolla ja johtamisella on ratkaiseva rooli sen ylläpitämisessä.
Vaikka tutkimus tehtiin opettajista, sen opit pätevät kaikkiin työyhteisöihin. Innostus on tarttuvaa: kun yksi syttyy, se leviää ympärilleen ja lisää myös muiden motivaatiota ja luovuutta (Frenzel et al., 2009; Keller et al., 2016). Tämä tekee innostuksesta todellisen voimavaran muutosten ja epävarmuuden keskellä (Fredrickson, 2001; Sekerka & Fredrickson, 2013).
Inhimillisen työelämän rakentaminen ei ole vain työolojen parantamista – se on ennen kaikkea innostuksen vahvistamista. Kun ihmiset saavat kokea merkityksellisyyttä, käyttää vahvuuksiaan ja kohdata toisensa arvostavasti, syntyy työn iloa ja sitoutumista, joka kantaa pitkälle.
Kysymys kuuluukin: mitä voisimme omassa työyhteisössämme tehdä, jotta innostus olisi se voima, joka pitää meidät liikkeessä?
Lähteet:
Wenström, S., Uusiautti, S. & Määttä, K. (2018). The Force that Keeps you Going: Enthusiasm in Vocational Education and Training (VET) Teachers’ Work. International Journal for Research in Vocational Education and Training, 5(4), 244–263.
Hakanen, J. J., Bakker, A. B., & Schaufeli, W. B. (2006). Burnout and work engagement among teachers. Journal of School Psychology, 43(6), 495–513.
Barsade, S. G., & Gibson, D. E. (2007). Why does affect matter in organizations? Academy of Management Perspectives, 21(1), 36–59.
Frenzel, A. C., Goetz, T., Lüdtke, O., Pekrun, R., & Sutton, R. E. (2009). Emotional transmission in the classroom. Journal of Educational Psychology, 101(3), 705–716.
Keller, M. M., Woolfolk Hoy, A., Goetz, T., & Frenzel, A. C. (2016). Teacher enthusiasm: Review and redefining a complex construct. Educational Psychology Review, 28(4), 743–769.
Fredrickson, B. L. (2001). The role of positive emotions in positive psychology: The broaden-and-build theory of positive emotions. American Psychologist, 56(3), 218–226.
Sekerka, L. E., & Fredrickson, B. L. (2013). Working positively toward transformative cooperation. In Linley, P. A. et al. (Eds.), The Oxford Handbook of Positive Psychology and Work. New York: Oxford University Press.